22.5.2014

Aika lentää siivillä.

En rehellisesti sanottuna ole edes huomannut kuinka aika on mennyt näinkin nopeaan ja edellisestä kirjoituksessta on aikaa vaikka kuinka.
Mutta kuitenkin, meille kuuluu erinomaisen hyvää, Oona kasvaa todella hienosti.
Olimme myös Julian isän kanssa sosiaalitoimistossa sopimassa uusista tapaamisista ja meille on paras että siinä on joku puolueeton taho mukana. Sopimukseen tuli, vuoroasumisjärjestely, eli Julia on nyt vuoroviikoin isällään ja vuoroin meillä. Toistaisesi likka on ainakin tykännyt ratkaisusta, eikä ole ollut ikävä kumpaakaan suuntaan suuremmin.

Julia oppi myös juuri ajamaan ilman apupyöriä ja senkin oppi kerrasta. Olimme silloin mökillä ja sielä oli pieni pyörä, jossa ei ollut apupyöriä lainaan ja totesimme, että kokeillaan nyt ja aluksi pidin kiinni pyörän takaa ja Julia polki, jo ensimäisellä yrityksellä päästin irti ja likkahan polki oikeenkin hienosti, vain hallintaa kaipasi pyöräilyyn. Seuraavana päivänä pyöräily jatkui ja harjoittelimme liikkeelle lähtemistä. Pari ensimmäistä kertaa oli vaikeita mutta onnistui kuitenkin. Julialla meni hermot moneen otteseen, kunnes jaksoi taas yrittää ja voi sitä onnistumisen riemua, mikä siitä likasta lähti.
Nyt kun Julia on meillä ollut niin olemme aamupäivisin käyneet kävelyllä koirien kanssa ja Julia on ollut fillarilla, ollaan opeteltu hieman liikennesääntöjä samalla. Hienosti likka odottaa meitä suojateiden alkupäässä ja katsoo tuleeko autoja ja taluttaa pyörän tien yli. Julia ajaa myös hienosti jo tien reunassa ja kuuntelee ohjeita samalla.

Oona taas on ja möllöttää iloisena milloin missäkin. Öisin unet maistuu hienosti ja herää kerran yöllä syömään ja jatkaa heti uniaan milloin vieressäni ja milloin omassa sängyssä. Aamuisin Oona myös jatkaa uniaan vielä vähintään 9 asti, mutta useimmiten menee 10 asti.
Oona on myös kova tyttö hymyilemään ja tykkää kun hänelle lauletaan erilaisia lauluja. Kellot ja lamput ovat hänelle mielenkiintoista katsottavaa.
Oonasta on hyvää vauhtiä keheytymässä uusi koiraihminen, hymyilee oikeen leveästi kun koira tulee vierelle ja haistelee.

Ja koirat taas on ihan omia itsejään, riehuvat keskenään ja yksinään. Pyryn kanssa pääsimme jo treenaamaan, Lucalle ei ollut vapaata paikkaa. Pyryn kanssa käytiin myös juuri näyttelyssä Raumalla ja hyvin poika oli vaikka arvosanaksi tulikin vain H, koska liian tyttömäinen ja siro, rintakehää kaipaii edelleen ja massaa. Pyry myös päätti tiputtaa karvansa ennen aikojaan ja onkin sitten sen näköinen. Nyt herraa odottaa viikottainen pesu karvankasvun kiihdyttämiseksi, koska ensi kuussa olisi näyttelyt Porissa ja olisi ihan kiva saada hyvä arvostelu sieltä.
Saimme myös kaverilta lainaan manducan eli kantorepun ja olemme nyt tämän viikon aikana päässeet metsälenkeille koirien kanssa. Molemmat nauttii kun saa kirmata vapaana ja tekee hyvää molempien lihaksistolle ainaisten hihnalenkkien sijasta.
Luca on ollu koko ajan todella upea ja aion ilmoittaa sen pian tokokisoihin tai ainakin mölleihin. Kaikki liikkeet muistaa vielä hienosti, vaikka treenitaukoa olikin jonkin verran. Toivon vaan, että kisoissa paikkamakuu menisi nappiin.

Loppuun vielä joitain kuvia matkan varrelta:
















9kk

11kk